Talven ihanuuksia autoilunäkökulmasta

Tykkään autoilla. Kesällä ja talvella, säällä kuin säällä. Minulla on ollut auto siitä lähtien, kun sain 18-vuotiaana ajokortin.
Tämä talviautoilu, ainakin tuolla minun autolla! Voi kiesus, miten voi olla haastavaa.
Auto käynnistyy aina kiltisti, olipa pakkasta miten paljon tahansa.
Aamulla tapahtunutta: Ensin siis käynnistän auton, raaputan ikkunat puhtaaksi ulkopuolelta, sitten menen autoon sisään ja raaputan ikkunat puhtaiksi sisäpuolelta (auto ei ole kuplafolkkari). Molemmilla puolilla on kuuraa ihan yhtä paljon....
Tämän touhun jälkeen ovi on jäätynyt "auki" asentoon, eli ovi ei pysy kiinni. Ovi kun ei mene kiinni, niin merkkiääni piipittää varoitusta. Sisävalo palaa merkiksi, että ovi on auki.
Ajelen määränpäähäni niin, että pidän vasemmalla kädellä ovenkahvasta naama punaisena kiinni. On muuten haastavaa käyttää vilkkua, kääntää rattia ja vaihtaa vaihdetta, kaikkea yhtäaikaa, kun käytettävissä on vain yksi käsi.
Ja voin muuten kertoa, että mutkat oikealle teki oikeen hyvää hauistreeniä vasemmalle kädelle.
Se oli ainoa positiivinen asia mitä keksin.

Pääsin määränpäähän, joka ei onneksi ollut kovin kaukana, ajoissa.
Jätän auton siellä lämpimään talliin. Takaisin autolle tultaessa iloitsen, kun auto on sulanut ja lukkokin toimii. Jee! Putsailen ja kuivailen ovet ja tiivisteet. Hyvä, etten taputtele autoani ;-D
Ajan kotiin ja suljen auton ovet.

Hetken päästä lähden uudelleen liikkeelle. Kuskin ovi on muurautunut kiinni! En tiedä onko se vaan tiivisteet vai onko lukko jäätynyt, ovi ei inahdakaan. Kauhea kovaa en uskalla kiskaista, että ei jää oven kahva käteen.....
Näppäränä, nuorena ja notkeana hilpaisen pelkääjän puolelta sisään.
Kaupan parkkipaikalla herätän hilpeää huomiota kömpiessäni notkeasti hypätessäni sieltä pelkääjän puolelta taas poiskin. Ja sama rumba kaupasta takaisin tullessa.

Keksinpäs toisenkin positiivisen asian: AURINKO PAISTOI KOKO PÄIVÄN <3